Viime keskiviikkona riitelimme poikaystäväni kanssa. Hän syyllisti minua - tiesin kyllä olevani syyllinen tähänkin riitaan - ja sanoi, että hän ei jaksa enää tälläistä. Ja tällä kertaa hän oli kuulemma tosissaan. Huomasin sen itsekin. Juttelimme myöhään yöhön, itkimme ja minä aloin totuttautua ajatukseen, että seuraavana päivänä olisin yksin.
Aamulla ei enää tuntunut niin pahalta. Oli vain turta olo. Poikaystäväni kuitenkin laittoi viestiä, että ei ollut ottanut tavaroitani mukaansa, ja ettei hän voisi erota minusta. Olo oli toiveikkaampi.
Juttelimme meillä. Selitin, miksi olin ollut viime aikoina kovin kärttyinen, ahdistunut ja huonolla tuulella. Sain kuulemma tämän kerran vielä anteeksi ja minun pitäisi opetella juttelemaan hänelle kaikesta avoimesti.
Kaikki oikeastaan alkoi siitä, kun hänen eräs hänen ystävänsä alkoi olemaan minulle mukava. Aikaisemmin emme voineet sietää toisiamme. Ihmettelin hieman tätä ystävällisyyttä minua kohtaan, mutta ajattelin, että hän haluaa ehkä oikeasti olla kaverini.
No, sitten tämä poikaystäväni ystävätyttö alkoi avautumaan poikaystävälleni, kertoi ongelmistaan ja pyysi poikaystävääni käymään hänen luonaan Lahdessa. Olenhan hieman vainoharhainen, mutta olin ja olen edelleen varma, että tällä tytöllä ei ole puhtaat jauhot pussissaan. Hän juonii jotain selkäni takana.
Poikaystäväni meni hänen luokseen, tämä hänen ystävänsä ei ollut puhunut ongelmistaan mitään, mutta oli tullut poikaystäni mukana kotipaikkakunnallemme.
Rakkaani oli luvannut soittaa minulle. Ja kyllähän hän soitti. Mutta oli silloin juuri ystävänsä kanssa. Soitti luultavasti siksi, koska oli luvannut. Joten ärsyynnyin. Myös taustamelu häiritsi, enkä halunnut jutella enää.
Olin pahalla päällä keskiviikkona ja meille tuli kinaa. Siitä riita sai taas alkunsa.
Nyt viikonloppu on sujunut meillä mukavasti. Kävimme ajelemassa skootterillani ja olimme lauantaina hieman juhlimassa.
Tänään aamulla poikaystäväni mennessä tupakalle en voinut vastustaa kiusasta lukea hänen tekstiviestejään... Taas. Ei olisi pitänyt, alkoi vain suututtaa! Hän oli tämän ystävänsä kanssa puhunut minusta paskaa, hänen ystävänsä oli arvostellut minua ilkeään sävyyn ynnä muuta sellaista mukavaa.
Olen vainoharhainen, säälittävä ja epäluotettavakin ehkä, mutta huomaa taas, kuinka kaksinaamaisia jotkut ihmiset osaavat olla!
Olet surua suurempi haitta
Syy siihen, miksi minulla on nyrkki ja rautaa
0 kommenttia:
Lähetä kommentti