It's never too late to shoot for the stars

Toisinaan hävettää, kuinka heikko ja voimaton olen rakkauden edessä. Missä on itsekunnioitus?
Missä on voima sanoa "ei"?

Olen aina pitänyt itseäni vahvana ihmisenä, joka ei välitä muiden mielipiteistä, tekee mitä haluaa (jos se on äidille ok) ja sanoo asiat suoraan. Tuntuu, että olen kadottamassa itseni. Tai ehkä kasvamassa aikuiseksi.

Miten saisin tämän pahan olon pois?

Täysin lopussa, raunioina
Eksyksissä pimeään, enkä löydä tietä pois
Törmään aina uuteen seinään, esteeseen
Haluan vain paeta.

My life was never meant to be easy.

Elossa. 

Nights like these, I wish I'd said don't go

Vaihdoin nimeä. Absoluuttinen nollapiste. Jos ei ajatella absoluuttista nollapistettä -273 celsiusasteena tai nollana kelvinasteena, se kuvaa minua hyvin.
Absoluuttinen = ehdoton, rajoittamaton, riippumaton. Ja sitten olen täydellinen nolla. Nollapiste. Viimeisin nolla, mikä voi olla.

Yrittäminen. Epäonnistuminen. Perfektionismi.

Olen suorittaja ihmisiä. Minua kiinnostavien asioiden eteen jaksan nähdä vaivaa. Kuten rakkaus. Yritän todella, koko sydämelläni. Silti se ei tunnu aina riittävän. Epäonnistun.

Välillä minusta tuntuu, että ei minusta ole tähän, parisuhteeseen. Olen liian mustasukkainen, liian utelias, liian vaikea. En vain jaksa. Tuntuu, etten riitä. 

Ja silti täytyy olla täydellinen. 

Perfection - A lovely fairytale that always leaves you hating yourself

Voisinpa juosta kauas pois.