Are you hearing my heart beats?

Makaan sängyssäni ja kuuntelen ääniä. Talomme huopakattoon ropisee pehmeästi. Koska se kuuluu niin kovaa, täytyy sataa melko kovaa. Sateen ropinaa olisi ehkä mukavampi kuunnella, jos meillä olisi peltikatto. Huopakatosta kuuluva ropina on unettavaa.
Seinäkelloni sirisee, surisee, kuin tietokone. Herätyskelloni yöpöydällä raksuttaa tasaisesti. Tik tak, tik tak, tik tak. Veljeni avaa huoneensa oven. Kuulen hänen askeleensa, hän kävelee eteisen poikki ja sulkee vessan oven. Kuuluu naksahdus, kun hän lukitsee oven. 
Joku siirtää tuolia keittiössä. Televisiosta tulee uutiset. Säpsähdän äitini kovaa ääntä, kun hän kommentoi jotain. 
Kuuntelen omaa hengitystäni. Peitto kahisee rintakehäni pienestä liikkeestä. Käännän kylkeä, enemmän kahinaa ja myös sänkyni natisee. Mieleni tekisi itkeä, mutta kyyneleitä ei tule. Avaan silmät ja nouse ylös. On alkanut hämärtää ja pian tulee pimeää. Yö alkaa, pian voin nukahtaa ja kipu on hetkeksi poissa.