Taidan olla koko ajan henkisesti kuollut. Tai ainakin jossain henkisessä kiirastulessa.
Ajatus ei kulje ja keskittyminen on vaikeaa.
Tekee mieli vain nukkua.
Ahdistaa.
Tieto lisää tuskaa, mutta epätietoisuus tappaa. Joskus olisi ehkä parempi olla täydellisen tietämätön mistään kuin satuttaa itseään. Vaikka toisaalta minun ei pitäisi tietää, että rakastamani ihminen on puhunut minusta pahaa, niin hänen ei olisi koskaan pitänyt tehdä niin.
Aina minä minä minä minä. Syy kaikkeen. Minä minä minä!!
En jaksaaaaaaaaaaaaaaaaaaa.
Yhdessä tai erikseen, kumpikaan ei ole hyvä.
Pää halkeaa ja sekoan.
Erittäin järkevä ja jäsennelty postaus.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti