En tiedä, mitä haluan.
Pitäisi miettiä lähitulevaisuutta. Olen hieman ihastunut, mutta en tiedä, mitä haluan meiltä. En tiedä, mitä odotuksia minulla on meidän suhteen. Rehellisesti sanottuna en usko, että meillä voisi olla vakavaa suhdetta tulevaisuudessa. Vihaan tätä meidän "hyvää ystävyyttä", seksiä ilman tunteita. Hänelle olen vain tyydyttäjä hänen "tiettyihin haluihin". Tekisi mieli lopettaa koko homma, mutta tuskin osaisin olla ilman häntäkään. Enkä tiedä, voisinko, osaisinko olla vain kavereita puhtaasti. Olen ollut kiinnostunut hänestä niin kauan. Hän ei ole ollut realistinen ihastus, en uskonut koskaan voivani saada häntä millään tavalla. Ja nyt se mahdollisuus on minulle suotu.
Pitäisi mietti kaukaisempaa tulevaisuutta. Mitä haluan opiskella? Haenko lukion jälkeen suoraan jatko-opiskelemaan? Jaksanko lukea pääsykokeisiin? Lähdenkö ulkomaille? Entä jos seurustelen, jätänkö lähtemättä?
Ainoa varma asia on, että välivuoden pidän. Tarvitsen tauon 12 vuoden tauottomasta opiskelusta (lomia ei lasketa). Tyhjennän pään. Ehkä sitten jaksan taas lukea. Vuosi kaupan kassalla voi tuoda kummasti motivaatiota opiskella, jotta olisi mahdollisuus parempiin töihin.
En halua miettiä tulevaisuutta. Jos en mieti ja elän vain päivä kerrallaan, aika kuluu nopeasti ja olen valintojen edessä tietämättä yhtään, mitä teen. Sekin taas aiheuttaa yhtälailla stressiä, kuin etukäteen pohtiminen ja murehtiminen. Miksei minulla voisi olla vain selvät sävelet? Miksen voisi jaksaa paremmin? Olla kunnianhimoisempi ja ahkerampi? Miksei pääni voisi olla kunnossa, miksen voisi olla niin kuin muut?
Ahdistaa.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti