1# Kävelen sateenkaaren päähän

Viime yöni vietin huonosti nukkuen ja ajatelleen. Päätäni oli särkenyt kovin jo monta päivää, ja olin ajatellut, että otan hieman vahvemman särkylääkkeen kuin mitään perus buranaa.
Otin vain puolikkaan, koska edellisellä kerralla kokonaisesta oli tullut todella hassu olo...
No, lääke ei auttanut ollenkaan päänsärkyyn ja niskakipuun, mutta sydän alkoi kyllä lyömään hyvin rauhallisesti. Paljon, paljon normaalia rauhallisemmin. Mietin, että jos olisin ottanut kokonaisen pillerin, olisiko sydämeni pysähtynyt? Todennäköisesti ei.

Mutta se pisti ajattelemaan. Mietiskelin itsekseksini, että mitä jos kuolen tänä yönä? Mitä jos en enää heräkään aamulla? Se oli pelottava ajatus. Sillä en ole vielä valmis kuolemaan. Minulla on perhe, lemmikkejä, mahtava poikaystävä, muutama hyvä ystävä ja paljon kavereita, koulu sujuu hyvin, minulla on tavoitteita ja mahdollisuuksia melkein mihin vain.
Sain myös idean, jonka aion toteuttaa. Aion alkaa kirjoittaa listaa, siitä mitä haluan tehdä ennen kuin kuolen.
Lisään aina kohdan, kun keksin jotain uutta.

Listaan tulee varmasti muutamat päätavoitteet, jotka luultavasti toteutuvat myös. Sen lisäksi listaan tulee paljon  mahdottomuuksia, mutta ainahan voi haaveilla?

And suddenly heaven opened in front if me

Tajusin juurikin jotain. Tiedän, että nyt kaikki nauravat. Että minäkö muka tajuaisin jotain?
Kuulostaa varmaan hauskalta, mutta totta se on.

Tajusin, ettei minulla oikeastaan ole yhtään sellaista tosi ystävää. Parasta ystävää, jonka kanssa tunnettu taaperoista, vietetty kaikki aika yhdessä ja kuljettu käsi kädessä. Parasta ystävää, jonka tuntee kuin omat taskut, jonka kanssa on puhuttu omaa salakieltä, käytetty salaisia käsimerkkejä, naurettu, itketty ja naurettu taas.

En usko, että kovinkaan moni tämänhetkisistä "ystävistä" todella pysyisi rinnallani, pysyisi ystävänä ja tukisi minua, jos sattuisi jotain radikaalia.
Tämän tajuaminen sai oikeastaan vain aika surulliseksi. Ja kateelliseksi sellaisille, joilla sellainen tosi ystävä on.

Yksinäistä.

On niin helppoo olla onnellinen

Olen niin rakastunut ♥
Ei sitä voi edes sanoin kuvailla! 
Nyt vaan tuntuu niin oikeelta, kestävältä.
Kerrankin on oikeesti niin hyvä fiilis.
Lupaan, että tätä juttua minä en pilaa!

I am scared to death to fall in love with you

Tunnen yksinäisyyttä, vaikken ole yksin. Kaipaan jotakin, mitä minulla ei ole koskaan ollutkaan.

Olen epävarma. Epävarma tunteistani ja siitä, mitä minä olen. Tuntuu, että olen hukannut itseni. Vaikka en voi varmaksi sanoa, että olen itseäni koskaan löytänytkään. 

Mikä minä olen sisimmissäni ja mistä asioista muodostun juuri minä?

Olen löytänyt uuden piirteen itsestäni. Enkä osaa sovittaa sitä vanhaan minuun, en tiedä mitä tekisin sen kanssa tai  miten tulisi reagoida siihen. Se on jännittävä ja haluaisin tutustua lisää, mutta en voi. Minua pelottaa mihin se vie minua ja miten minun käy sen kanssa. Ja miten muut ihmiset suhtautuvat siihen.

Siksi tunnen yksinäisyyttä, ei ole ketään kenen kanssa jakaa tämä.

Kaipaan toista puolikasta.

Lisäksi tietämättömyys ja päättämisen vaikeus ahdistavat.

Minne minä olen menossa?

My body, my choice

Olen kyllästynyt.
Olen turhautunut.
Olen väsynyt.
Olen vittuuntunut.
Tekee vain mieli huutaa.

Tänään piti ryhdistäytyä. Alkaa elää normaalia rutiinia. Toivottavasti se alkaa huomenna, koska tänään en onnistunut siinä. Viimeistään, kun koulu taas jatkuu, pääsen kiinni rutiineihin.

Aamuisin pelottaa käydä vaa'alla. Joululomalla ansaitut kaksi lisäkiloa ahdistavat. Itsekurini puute ja sietämätön laiskuuteni ovat ongelmani.

Jos pystyin viime vuonna olemaan laihempi, miksen pystyisi nytkin? Uusi tavoite on pysyä siinä.
BMI on 17.53, lievä alipaino. Mutta en näytä siltä. Noihin numeroihin on turha luottaa.

Jonnekin on vain pakko purkaa tätä ahdistuneisuutta, kun läheiset eivät ymmärrä.

Thinspiration is my inspiration

Uusi vuosi, uusi yritys.

Nyt todella ryhdistäydyn! Pakko...

Nothing tastes as good as thin feels.
Those who skip dinner,
enp up thinner!

Promises

Uusi vuosi tuli vietettyä todella hyvässä seurassa ja hyvissä merkeissä. Harmi, ettei uuden vuoden päivä voisi valjeta yhtä hyvissä merkeissä. Krapula on ikävä muistutus siitä, että edellisenä iltana oli hauskaa. Mutta tällä kertaa täytyy todeta, että eilinen ilta ja viime yö todella olivat tuskallisen ja pitkäkestoisen päänsäryn arvoisia.

Muutamia lupauksia tuli tehtyä:
1) Aion viettää tipattoman tammikuun. Absolutistiksi minusta ei todellakaan olisi. Nyt tuli asetettua poikaystäväni kanssa vain sen verran korkeat panokset tähän yritykseen, että motivaatiota todella löytyy!
2) Aion panostaa ulkonäköön. Turhaa joistakin varmaan, mutta haluaisin oikeasti näyttää hyvältä. Todellisuushan on, ettei kukaan läheinen ihminen sano ikinä suoraan, vaikka näyttäisin petolinnun perseeltä.
3) En luovuta helpolla. En ihmissuhteissa, en kouluasioissa enkä keilauksessa. Tuntuu, että olen löytänyt Sen Oikean, koulu on oikeasti tärkee (alanko vihdoin uskoa vanhempiani?) ja tuntuu myös siltä, että olen löytänyt sen oman harrastuksen. Olin tänään katsomassa keilauskilpailua, jossa Suomen huippuja keilasi. Luultavasti ensi viikon lopulla katsomaan lisää - silloin on Amerikan huippuja keilaamassa. Tuli vain katsoessa sellainen fiilis, että minäkin haluan olla yhtä hyvä.
Joten se on vain treeniä.

Ei kummoisia lupauksia, mutta minulle aivan riittävästi. Eivät nuo ole ehkä edes varsinaisia "uuden vuoden lupauksia", mutta ne ovat päätöksiä, joilla on uusi vuosi hyvä aloittaa. Ainahan sitä voi yrittää. 


All promises we broke
Promises we broke
All the meaningless and empty words I spoke