Well that's alright because I love the way you lie

En tosiaan ehtinyt Maltalla tänne kirjoittelemaan. Meillä oli todella tiukka aikataulu ja paljon aktiviteetteja. Ainakin oli jotakin tekemistä. Tekeminen helpotti sopeutumista. Koti-ikävä nimittäin todella vaivasi minua muutamana ensimmäisenä päivänä.

Arkipäivisin aamulla oli koulua. Iltapäivän ja illan ohjelmat vaihtelivat. Kulttuurivierailuja, keilausta, uintia & auringonottoa, shoppailua, vapaa-aikaa, discoilua...
Koulussa kuuluin "parhaimpaan" ryhmään. Opiskelimme ensimmäisellä tunnilla kielioppiasioita ja sanastoa ja toisella tunnilla yleensä keskityimme puhumiseen.
Retket olivat kivoja. Vierailimme Gozo- ja Comino-saarilla, pääkaupungissa Valletassa, entisessä pääkaupungissa ja nykyään Silent Citynä tunnetussa Mdinassa, shoppailuun keskittyneessä Sliemassa ja Blue Grotossa, jossa tutustuimme erilaisiin luoliin.
Rantoja oli hyvin vähän - ainakaan kunnollisia. Meidän lähellä oli kuitenkin ihan hyvä, vaikkakin hieman pieni, hiekkaranta. Rannikko Maltalla oli pääasiassa kallioista.
EF-discot olivat aluksi OK. Vaahtobileetkin olivat mielenkiintoinen kokemus. Musiikki oli kuitenkin 2000-luvun alkupuolen discohittejä ja ne soitettiin niin loppuun. Discoissa ja bileissä soi aina samat biisit. Se oli melko tylsää.

Ruoka oli ihan hyvää. Aamupalaksi oli täysin valkoista paahtoleipää, hilloa, mehua ja teetä. Sain onneksi isäntäperheessäni margariinia leivälle. Lunchpack oli sämpylä, hedelmä ja vesipullo. Ennen iltaruokaa, joka oli noin kuuden aikaan, tuli todellakin nälkä! Illallisruoka oli melko samankaltaista kuin Suomessa. Mausteet ja valmistustavat hieman poikkesivat.

Isäntäperheeseeni kuului isä John, äiti Maria ja heidän kaksi tytärtä Rebekah, 10, ja Rachel, 8. Etenkin Maria oli todella mukava! Perhe oli rento ja auttavainen. He pitivät minusta hyvää huolta. Minulla oli iso ja tilava huone, oma kylpyhuone ja parveke. Toinen suomalainen tyttö ei tullutkaan kurssille, joten asuin aluksi yksin. Vajaan viikon jälkeen huoneeseeni tuli toinen kielikurssilainen, saksalainen Miriam.

Sain uusia ystäviä. Heitä tulen tuskin unohtamaan! Meillä oli todella hauskaa suurimman osan ajasta.
Liiderimmekin olivat mukavia. Vaikka aikamoisia kontrollifriikkejä ja hieman liian tiukkoja. Paikallinen liiderimme sen sijaan oli oikea unelma... Häntä en ainakaan tule unohtamaan! Malcolm oli mukava, rento ja todella hyvännäköinen.... Hänen kanssaan oli helppo jutella. Ja oli meillä, tai ainakin minulla, pientä silmäpeliä. Mutta hän kohteli kaikkia tyttöjä samalla tavalla - oli kaikille ihana ja huomaavainen. Eli merkityksetöntä hauskanpitoa.

Olin yllättynyt, miten en ollut huolissani siitä, miten Suomessa asiat menevät. En pelännyt poikaystäväni pettäväni minua. Se oli suurin pelkoni. Ja vaikka hän oli molempina viikonloppuina juomassa, kun olin poissa, luotin oudon paljon. Tiesin vain, ettei hän tekesi mitään. En usko hänen tehneen. Vaikka hän tapasi tätä erästä ystävätyttöänsä, josta ei ole ikinä kertonut minulle... (Kyllä, Facebookista saa paljon selville asiota.)

Kaikista pettynein olin siihen, kuinka huonosti poikaystäväni tuntee minut vajaan vuoden jälkeen. Hän oli väittänyt ystävilleen, että minä saan huonosti kavereita. Väärin. Olen sosiaalinen eikä suhteiden luominen ole minulle ongelma. Olin kuulemma sanonut, että isäntäperheen lapset ja isä ovat kamalia. Väärin. Lapset olivat hiljaisia, eivät puhuneet minulle enkä tämän Johninkaan kanssa paljoa puhunut. Häntä näinkin myös harvoin.

Sitten ihana poikaystäväni on löytänyt uuden henkilön, kenelle avautua minusta. Tämä henkilö on tällä kertaa hyvä ystäväni... Joten hänellä on poikastäväni ja minun kantani asiaan. Hän ei ehkä niele purematta kaikkea paskaa, mitä poikaystäväni suustaan suoltaa. Toisin kuin he, jotka eivät tunne minua.

I may be annoying bitch,
but at least I'm good at it. 


Just gonna stand there and watch me burn
Well that's alright because I like the way it hurts
Just gonna stand there and hear my cry
Well that's alright because I love the way you lie
Love the way you lie