I need your love the most when I least deserve it.

Meillä ei ole poikaystäväni kanssa mennyt viime aikoina kovin hyvin. Ensimmäinen viikko Maltalta tuloni jälkeen meni jälleennäkemisen riemussa ohi hienosti, mutta siitä se alamäki on alkanut. Tai pikemmin ylämäki, eikös alamäkeen ole helppo kulkea? Kuitenkin.

Toisaalta en kuitenkaan ole varma, onko meillä mennyt huonosti vai vain minulla. En kuitenkaan tiedä enää, haluanko vielä "tässä iässä" sitoutua yhteen ihmiseen. Ystäväni sanoi minun jo sitoutuneen kihlauksella... Ja oikeassahan hän on. En ole aikaisemmin huomannut, että olisin sitoutumiskammoinen. Minun tekisi mieli heilastella ja panna menemään oikein huolella.

Tänään tein jotain, mitä olen aina vannottanut olevani tekemättä. Minulla ja ex-poikaystävälläni on ollut mielenkiintoisia keskusteluja parina viime päivänä ja tänään menin hänen luokseen kahville. Tiesin, mitä tulee tapahtumaan, tietoisesti hakeuduin hänen seuraansa. Me "vain" pussailimme, mutta oli se silti väärin. Tiesin sen olevan väärin. Ja silti olin mukana.

Läheisyys tuntui hyvältä. Toisen läheisyys. Siinä oli oudon helppoa olla. Meillä oli todella mukavaa, ihan noin yleisestikin. Oli mukava jutella pitkästä aikaan kunnolla. Meidän olisi alunalkaenkin pitänyt olla kavereita eikä ikinä seurustella. Hän on todella mukava tyyppi. Tänään kuitenkin huomasin, etten ainakaan halua palata hänen kanssaan enää yhteen.

Minulla ei ole varsinaisesti omantunnon tuskia. En koe suurta halua paljastaa poikaystävälleni tekoa. En halua ollenkaan. Minulla on itsesuojevaistoa sen verran. Ja jos en pysty tämän asian kanssa elämään, niin sitten lopetan suhteen jonkin verukkeen avulla. En halua satuttaa häntä, tieto lisää vain tuskaa.

Pelkään kuitenkin nyt, että tämä eksäni alkaa olettaa minun jättävän nykyiseni ja palaavani hänen kanssaan yhteen. Mitä en aio tehdä. Minun tarvitsisi jutella tästä hänen kanssaan.... En kuitenkaan halua loukata häntä, en halua, että hän ajattelee minun käyttäneen häntä hyväksi heikkona ja epätoivosena hetkenäni. Vaikka juuri niinhän minä tein, mutta häntäkään en halua satuttaa.

Eikä tästä saa muodostua tapaa. Ei salasuhdetta. Sen oli oltava vain tämä yksi kerta. Vaikka pelkään muuta.

Tiedän olevani heikko, epäreilu, itsekäs, valehtelija, pettäjä ja paha ihminen. Enkä ansaitse niin hienoa ihmistä kuin poikaystäväni on. Tarvitsee vain elää tämän asian kanssa. Unohtaa. En kyllä tiedä miten, tein melkein pahimman, mitä toiselle voi tehdä. Pahempaa olisi ollut, jos olisimme menneet sänkyyn asti.

Minun vaikea ymmärtää, mikä sai minut tekemään sen, mitä tein. Humalassa ja joku satunnainen henkilö, ymmärtäisin. Tietoisesti, selvinpäin ja ex-poikaystävä... Minulla viiraa päässä ja pahasti.