Tieto lisää tuskaa, mutta epätietoisuus tappaa.

Ensin sitä luulee, ettei asiat voisi olla paremmin. Sitten sitä saa tietää kaikenlaista mielenkiintoista...

Omaa syytänihän tämäkin tällä kertaa on. Kirjauduin kihlattuni Facebook-sivulle ja luin yksityiset viestit. 

Vähän aikaa sitten meillä oli näitä todella pahoja riitoja, joten hän oli ystävilleen valittanut minusta. Esimerkki keskustelu, jossa A poikaystäväni, B minä ja C ystävä.

Keskustelu A:n ja C: välillä

A: Vittu, että menee taas B:hen hermot!

C: No, mitäs se?

A: No, se.... (jotain mitä olin tehnyt)

C: Ansaitsisit paljon parempaa.

A: Niin ansaitsisinkin. En tiedä, miksi on niin vaikee erota.

Päivänä, jona sovimme...

B: Ansaitset niit paljon parempaa kuin mut. Haluun, että oot onnellinen

A: Ei sua parempaa ole ♥

.....

Hienoa saada tietää, että minua on täysin viilattu linssiin! Lisäksi eräässä keskustelussa poikaystäväni oli sanonut, että on monia syitä, miksi me voisimme erota. Alkaa todella ottamaan päähän! Miksi hän menee kanssani kihloihin tai ylipäätään jatkaa suhdetta kanssani, jos syitä eroamisee on monia ja hän oikeasti omastakin mielestään ansaitsisi paljon parempaa kuin minut?

Valehtelija! 

"The best thing about a picture is that it never changes, even when the people in it do" - Andy Warhol

If I'm not in love?

Mistä sen tietää, onko rakastunut? Miltä rakkaus tuntuu? Miltä se tuoksuu tai maistuu?
Voivatko nuoret rakastua vai ovatko kaikki jutut ihastumista?

Minä luulen olevani rakastunut. Haluan olla vain ja ainoastaan yhden tietyn ihmisen kanssa. Enää en osaa kuvitella elämää ilman häntä. Hän tekee minut onnelliseksi. Tunnen oloni hyväksytyksi ja hänen seurassaan voin olla oma itseni eikä tarvitse hävetä mitään. Silloinkin kun riitelemme, jaksan uskoa parempaan huomiseen.  Parhaiten rakkauteni määrää voisi kuvata lauseella: "hän on tulevien lasteni isä".

Rakkaus tuntuu lämpönä iholla. Näkyy hymynä huulilla, kuulostaa sulosäveliltä korvissa. Rakkaus tuoksuu rakkauden kohteelle. Minun tapauksessani se on vahva, miehekäs ja siinä on jokin aromi. Tuoksu miellyttää nenää. Rakkaus maistuu suklaalta. Se on pehmeää, suussa sulavaa ja makeaa. Joskus siitä voi löytää myös muita makuja, jolloin rakkaus on kuin täytesuklaata.
Rakkaus voi tuntua kylmältä ja kaukaiselta - hieman kuten aurinko talvella. Joskus rakkaus kääntää suun väärinpäin kuin sitruuna. Sulosäveltä soittavat soittimet menevät epävireeseen. Rakkaus ei tuoksu, jos kohde on liian kaukana. Rakkauden suklaaseen voi sekoittua suolaa pähkinätehtaalta, jolloin se ei maistu enää hyvältä.

Ihastumista on se, kun näkee vain henkilön hyvät puolet. Vatsassa lentelee perhosia ja poskia kuumottaa. Haluaisi vain olla vieressä ja kosketella koko ajan, aivan kuin henkilö olisi katoamassa jonnekin. Ihastuneena ei näe muita.

Rakastuessa hyväksyy henkilön huonot puoletkin ja ne ovat osa hänen täydellisyyttään. Perhoset laskeutuvat ja tilalle tulee lämpö, joka tuntuu sydämessä joka kerta, kun näkee rakastettunsa. Rakastuneena pystyy olemaan erossa, silloin tietää, ettei henkilö ole menossa minnekään.

Voiko rakastuneena ihastua toiseen? Saako rakastuneenan ihastua toiseen? Onko oikein kaivata vapautta?
Minä olen ihastunut toiseen tälläkin hetkellä. Näitä on ollut useampia juttuja, ohimeneviä. Silti ne vaivaavat. Sitä miettii, millaista olisi tuon toisen kanssa, voisiko meillä olla onnellinen tulevaisuus ja niin edelleen. Toisinaan kaipaan vapautta mennä minne haluan, olla kenen kanssa haluan ja etenkin tehdä mitä haluan ja kenen kanssa haluan. En kuitenkaan halua kaataa sitä kaikkea, mitä olemme kumppanini kanssa yhdessä rakentaneet. Tällä hetkellä tuntuu, että kenenkään toisen kanssa en voisi olla onnellisempi.

Nuoretkin voivat rakastua. Kahden kuukauden, vuoden tai vuosikymmenen mittaiset suhteet ovat kaikki yhtä tärkeitä, merkittäviä ja arvokkaita. Aikuiset sanoo, että nuoret eivät tiedä, mitä rakkaus on. Mutta minä olen erimieltä. Rakkauden laatu muuttuu iän karttuessa. Loppujen lopuksi, rakkaus on aina samanlaista. Se riippuu henkilöistä. Jokainen kokee sen omalla tavallaan :-)

1. Kor. 13: 4-8, 13

"Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.
Rakkaus ei koskaan katoa. Mutta profetoiminen vaikenee, kielillä puhuminen lakkaa, tieto käy turhaksi.
--
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus."

Sellaistahan se rakkaus on. Ihmiset aiheuttavat oman kärsimyksensä. 

En tiedä, voiko parisuhdettani enää pelastaa tai onko se edes yrittämisen arvoista.

Minulle voisi tatuoida otsaan, että "syyllinen" ja se olisi varmasti oikein.

Kaikki, mitä teen tai sanon, on väärin. Kaikki, mitä en tee tai en sano, on väärin. En osaa miellyttää oikein. 

Tiedän vain, että ilman rakastani en voisi elää. Taikasanat parisuhteeseni ovat "kaikki", "on" ja "hyvin". Hymyili siihen päälle yleensä tehostaa vaikutusta. Tätä onnellisen ihmisen -roolia ylläpitämällä ovat kaikki huolet hävinneet.

Halusinhan lapsena näyttelijäksi.

Sillä olenhan säälittävä

Viime keskiviikkona riitelimme poikaystäväni kanssa. Hän syyllisti minua - tiesin kyllä olevani syyllinen tähänkin riitaan - ja sanoi, että hän ei jaksa enää tälläistä. Ja tällä kertaa hän oli kuulemma tosissaan. Huomasin sen itsekin. Juttelimme myöhään yöhön, itkimme ja minä aloin totuttautua ajatukseen, että seuraavana päivänä olisin yksin.

Aamulla ei enää tuntunut niin pahalta. Oli vain turta olo. Poikaystäväni kuitenkin laittoi viestiä, että ei ollut ottanut tavaroitani mukaansa, ja ettei hän voisi erota minusta. Olo oli toiveikkaampi.
Juttelimme meillä. Selitin, miksi olin ollut viime aikoina kovin kärttyinen, ahdistunut ja huonolla tuulella. Sain kuulemma tämän kerran vielä anteeksi ja minun pitäisi opetella juttelemaan hänelle kaikesta avoimesti.

Kaikki oikeastaan alkoi siitä, kun hänen eräs hänen ystävänsä alkoi olemaan minulle mukava. Aikaisemmin emme voineet sietää toisiamme. Ihmettelin hieman tätä ystävällisyyttä minua kohtaan, mutta ajattelin, että hän haluaa ehkä oikeasti olla kaverini.
No, sitten tämä poikaystäväni ystävätyttö alkoi avautumaan poikaystävälleni, kertoi ongelmistaan ja pyysi poikaystävääni käymään hänen luonaan Lahdessa. Olenhan hieman vainoharhainen, mutta olin ja olen edelleen varma, että tällä tytöllä ei ole puhtaat jauhot pussissaan. Hän juonii jotain selkäni takana.
Poikaystäväni meni hänen luokseen, tämä hänen ystävänsä ei ollut puhunut ongelmistaan mitään, mutta oli tullut poikaystäni mukana kotipaikkakunnallemme.
Rakkaani oli luvannut soittaa minulle. Ja kyllähän hän soitti. Mutta oli silloin juuri ystävänsä kanssa. Soitti luultavasti siksi, koska oli luvannut. Joten ärsyynnyin. Myös taustamelu häiritsi, enkä halunnut jutella enää.
Olin pahalla päällä keskiviikkona ja meille tuli kinaa. Siitä riita sai taas alkunsa.

Nyt viikonloppu on sujunut meillä mukavasti. Kävimme ajelemassa skootterillani ja olimme lauantaina hieman juhlimassa.
Tänään aamulla poikaystäväni mennessä tupakalle en voinut vastustaa kiusasta lukea hänen tekstiviestejään... Taas. Ei olisi pitänyt, alkoi vain suututtaa! Hän oli tämän ystävänsä kanssa puhunut minusta paskaa, hänen ystävänsä oli arvostellut minua ilkeään sävyyn ynnä muuta sellaista mukavaa. 
Olen vainoharhainen, säälittävä ja epäluotettavakin ehkä, mutta huomaa taas, kuinka kaksinaamaisia jotkut ihmiset osaavat olla! 

Olet surua suurempi haitta
Syy siihen, miksi minulla on nyrkki ja rautaa

Just another rainy afternoon

Ja tarpeen tullen minulla on ikävä

Lisäpäivitys:
Sain jotakin sisäistä voimaa ja tein päätöksen, että nyt alkaa muutos.
Kohti kesää ja rantakuntoa.