En tunne itseäni rakastetuksi samalla tavalla kuin aiemmin.
Tuntuu, että poikaystäväni ei rakasta minua enää samalla tavalla kuin ennen.
Step by step to the end.
sunnuntai 14. elokuuta 2011
Tuntuu siltä, että ei hyvältä tunnu.
Lähettänyt Jenny klo 21:44 0 kommenttia
keskiviikko 10. elokuuta 2011
Choices.
Elämä on valintoja täynnä. Valinnat eivät ole oikeita tai vääriä, ne vain vaikuttavat tulevaisuuteemme eri tavalla. Jokaisella valinnalla on oma merkityksensä. Valinta, jota pidät huonona sen seurauksien takia, ei ole huono. Koska huonojen seurauksien lisäksi seuraa myös jotain hyvää. Eikä valinta ole oikea, koska siitä seuraa hyvää. Mitään hyväähän ei saa ilmaiseksi. Raha ei tipu taivaalta eikä rakkaus ole mutkatonta.
Tietoisilla valinnoilla voi ohjata elämäänsä haluamaansa suuntaan. Joskin niihinkin vaikuttavat sattumat. Kaikki ei menekään niin kuin haluaa. Tulee epäonnistumisia. Sattumat ja epäonnistumiset tuovat elämään vaikeuksia. Vaikeudet vahvistaa ja niistä voi oppia. Esteen tullessa eteen, se on ylitettävä tai kierrettävä, myös alittaminen on mahdollista, joskaan ei ehkä niin kunnioitettava teko.
Seuraava valintani on, että menen ennen kahtatoista nukkumaan, jotta en olisi niin väsynyt koulussa.
Lähettänyt Jenny klo 22:48 0 kommenttia
tiistai 9. elokuuta 2011
Haastepalkinto
Haasteen saaneet vastaavat seuraaviin kysymyksiin ja jakavat palkinnon sitten edelleen viidelletoista bloggaajalle. En kyllä haasta ketää, mutta halukkaat voivat tehdä =)
Lempiväri:
- Musta. Se on ehdoton. Pukeudun siihen niin kauan, kunnes löydän jotain tummempaa :D No joo, tykkään kyllä punaisesta ja valkosestakin.
Paikka, jossa haluaisit käydä:
- Haluaisin kiertää maapallon.
Lempiruoka:
Lähettänyt Jenny klo 14:51 0 kommenttia
tiistai 26. heinäkuuta 2011
Seven deadly sins and me.
Ylpeys
Minun ei ole helppo antaa periksi. Ylpeyteni ei kestä sitä. Vihaan väärässä olemisesta ja epäonnistumisia. Lisäksi olen usein liiankin ylpeä siitä, että olen ollut jossakin asiassa parempi kuin esimerkiksi ystäväni.
Kateus
"Aina voi olla paremmin." Se voisi olla mottoni. Olen harvoin tyytyväinen mihinkään ja tavoittelen aina parempaa ja enemmän. Kahdehdin paljon muita ihmisiä ja asioita, joita heillä on mutta minulla ei.
Viha
Vihaan helposti muita ihmisiä. Tai ainakin inhoan. Ja asioita myös. Olen melko aggressiivinen ihminen ja viha on iso osa elämääni. Se toisinaan myös hankaloittaa sitä.
Laiskuus
En tiedä, onko toista yhtä laiskaa ihmistä kuin minä. Pienimmätkin asiat vaativat suuria ponnisteluja, mielelläni en tekisi mitään. Minun täytyy opetella tarttumaan asioihin.
Ahneus
Minulla toimii mulle-kaikki-heti-nyt-periaate. Olen niitä, joiden tarvitsee saada kaikki.
Ylensyönti/ahminen
Tätä tulee harrastettua todella usein! Syön enemmän kuin todellisuudessa olisi tarpeen. Ja kyllähän sen sitten huomaa. Tämä ei kyllä mielestäni ole synti...
Himo
Hyi minua, irstasta ihmistä.
Lähettänyt Jenny klo 00:21 0 kommenttia
keskiviikko 20. heinäkuuta 2011
You had my heart, at least for the most part. 'Cause everybody's gotta die sometime, we fell apart.
Lisäyksenä eiliseen kirjoitukseen:
Minä aina aloitan riidat. Minä haastan riitaa turhasta. Ja minä syytän aina poikaystävääni. Näin siis hänen mielestä.
Voisin varmaan vaihtaa blogini nimeksi "angstiblogi".
Nyt voin ihan rehellisesti sanoa, että on sitä paremminkin joskus mennyt. Eikä tässä ole muutamaan viikkoon kovin hyvin mennyt.
Minulla on pinna kireällä jatkuvasti. Hermot meinaa pienistäkin asioista pettää. Tänäänkin. Ja luultavasti suututin sillä rakkaani.
Rakkaani.
Kuulostaa tyhmältä, kuin hän ei olisi enää rakkaani.
En jaksa. En jaksa. En jaksa.
Yllättävää, miten paljon sitä katsoo kaikkea sormien läpi rakastuneena.
Tänäänkin melkein itkin poikaystävälleni, että en halua hänen jättävän minua. Kysyin, onko hän onnellinen kanssani. Hän vastasi myöntävästi ja yritin kysellä kiertelemällä tästä hänen ja hänen ystävänsä keskustelusta. Mutta huonoilla vastauksilla. Ne eivät olleet suoria vastauksia. Vaan hieman vältteleviä.
Olenko onnellinen vai onneton? Riippuvainen vai rakastunut?
Ps. Huomenna minun nimipäiväni!
Lähettänyt Jenny klo 21:58 0 kommenttia
tiistai 19. heinäkuuta 2011
Because nothing lasts forever
Keskustelu, jossa A on poikaystäväni, B hänen ystävänsä ja C minä:
B: Saitte ilmeisesi C:n kanssa sovittua?
A: Juu, kaikki hyvin vaihteeks ja ens kerran jälkee meitä ei vissiin oo enää
B: Kui?
A: En jaksa enää tapella turhasta...
B: Ihmettelen, miten oot jaksanu noinkin kuan
A: Niin mäkin.. :/
Lähettänyt Jenny klo 23:09 0 kommenttia
keskiviikko 13. heinäkuuta 2011
I need your love the most when I least deserve it.
Meillä ei ole poikaystäväni kanssa mennyt viime aikoina kovin hyvin. Ensimmäinen viikko Maltalta tuloni jälkeen meni jälleennäkemisen riemussa ohi hienosti, mutta siitä se alamäki on alkanut. Tai pikemmin ylämäki, eikös alamäkeen ole helppo kulkea? Kuitenkin.
Toisaalta en kuitenkaan ole varma, onko meillä mennyt huonosti vai vain minulla. En kuitenkaan tiedä enää, haluanko vielä "tässä iässä" sitoutua yhteen ihmiseen. Ystäväni sanoi minun jo sitoutuneen kihlauksella... Ja oikeassahan hän on. En ole aikaisemmin huomannut, että olisin sitoutumiskammoinen. Minun tekisi mieli heilastella ja panna menemään oikein huolella.
Tänään tein jotain, mitä olen aina vannottanut olevani tekemättä. Minulla ja ex-poikaystävälläni on ollut mielenkiintoisia keskusteluja parina viime päivänä ja tänään menin hänen luokseen kahville. Tiesin, mitä tulee tapahtumaan, tietoisesti hakeuduin hänen seuraansa. Me "vain" pussailimme, mutta oli se silti väärin. Tiesin sen olevan väärin. Ja silti olin mukana.
Läheisyys tuntui hyvältä. Toisen läheisyys. Siinä oli oudon helppoa olla. Meillä oli todella mukavaa, ihan noin yleisestikin. Oli mukava jutella pitkästä aikaan kunnolla. Meidän olisi alunalkaenkin pitänyt olla kavereita eikä ikinä seurustella. Hän on todella mukava tyyppi. Tänään kuitenkin huomasin, etten ainakaan halua palata hänen kanssaan enää yhteen.
Minulla ei ole varsinaisesti omantunnon tuskia. En koe suurta halua paljastaa poikaystävälleni tekoa. En halua ollenkaan. Minulla on itsesuojevaistoa sen verran. Ja jos en pysty tämän asian kanssa elämään, niin sitten lopetan suhteen jonkin verukkeen avulla. En halua satuttaa häntä, tieto lisää vain tuskaa.
Pelkään kuitenkin nyt, että tämä eksäni alkaa olettaa minun jättävän nykyiseni ja palaavani hänen kanssaan yhteen. Mitä en aio tehdä. Minun tarvitsisi jutella tästä hänen kanssaan.... En kuitenkaan halua loukata häntä, en halua, että hän ajattelee minun käyttäneen häntä hyväksi heikkona ja epätoivosena hetkenäni. Vaikka juuri niinhän minä tein, mutta häntäkään en halua satuttaa.
Eikä tästä saa muodostua tapaa. Ei salasuhdetta. Sen oli oltava vain tämä yksi kerta. Vaikka pelkään muuta.
Tiedän olevani heikko, epäreilu, itsekäs, valehtelija, pettäjä ja paha ihminen. Enkä ansaitse niin hienoa ihmistä kuin poikaystäväni on. Tarvitsee vain elää tämän asian kanssa. Unohtaa. En kyllä tiedä miten, tein melkein pahimman, mitä toiselle voi tehdä. Pahempaa olisi ollut, jos olisimme menneet sänkyyn asti.
Minun vaikea ymmärtää, mikä sai minut tekemään sen, mitä tein. Humalassa ja joku satunnainen henkilö, ymmärtäisin. Tietoisesti, selvinpäin ja ex-poikaystävä... Minulla viiraa päässä ja pahasti.
Lähettänyt Jenny klo 00:10 0 kommenttia

