Now there's only me and the lonely

Toisinaan mietin aina, ansaitsisinko parempaa? Olisiko elämällä tarjota minulle parempaa, jos liikkuisin eteenpäin?
En vain uskalla jättää tuttua ja turvallista, ehkä sen sitten tietää, kun on aika jatkaa matkaa.

Mitä kirjoittaisin? Pää on täysin tyhjä. 

Viime viikot ovat kulkeneet sumussa. Mitään erikoista ei ole tapahtunut.
Olen ollut todella ahdistunut ja masentunut. Unettomuus on vaivannut - en muista, koska olisin nukkunut viimeksi hyvin. En nukkunut edes syyslomalla hyvin. Aina väsyttää. Kiinnostus ylipäätään mihinkään lähentelee nollaa.

Toisinaan pelkästä sängystä ylös nouseminen on tavattoman vaikeaa. Ei jaksa puhua. Tuijottaa vain eteenpäin. Päässä ei liiku mitään. Ei edes silmät. 

Elämä tuntuu vaikealta, vaikka ei ole esteitä.


Liian laiska elään.

Are you hearing my heart beats?

Makaan sängyssäni ja kuuntelen ääniä. Talomme huopakattoon ropisee pehmeästi. Koska se kuuluu niin kovaa, täytyy sataa melko kovaa. Sateen ropinaa olisi ehkä mukavampi kuunnella, jos meillä olisi peltikatto. Huopakatosta kuuluva ropina on unettavaa.
Seinäkelloni sirisee, surisee, kuin tietokone. Herätyskelloni yöpöydällä raksuttaa tasaisesti. Tik tak, tik tak, tik tak. Veljeni avaa huoneensa oven. Kuulen hänen askeleensa, hän kävelee eteisen poikki ja sulkee vessan oven. Kuuluu naksahdus, kun hän lukitsee oven. 
Joku siirtää tuolia keittiössä. Televisiosta tulee uutiset. Säpsähdän äitini kovaa ääntä, kun hän kommentoi jotain. 
Kuuntelen omaa hengitystäni. Peitto kahisee rintakehäni pienestä liikkeestä. Käännän kylkeä, enemmän kahinaa ja myös sänkyni natisee. Mieleni tekisi itkeä, mutta kyyneleitä ei tule. Avaan silmät ja nouse ylös. On alkanut hämärtää ja pian tulee pimeää. Yö alkaa, pian voin nukahtaa ja kipu on hetkeksi poissa.

Tässä ei ole mitään järkeä, lue rivien välistä.

Missä on ajatuksen punainen lanka,
missä sinä harhailet?


Hämmentynyt.


Mitä polkua kuljet,
minne suuntaan käännyt?


Kohdataanko me 
tienhaarassa
syvällä metsässä, meren rannalla, keskellä kaupunkia?


Saanko suudella sun huulia,
halaisitko


Hetki vain hellyyttä
Hetki vain lämpöä
Anna kuunnella sun sydämenlyöntejä


Sitten mä poistun
Kerta riittää

I'm tired to live this life

Can I buy another?

Turhautuminen

Confusing shit

Olen haaveillut. Kuvitellut erilaisia tilanteita. Miksi tapaisin jonkun, miten se menisi, millaista meillä olisi ja mitä tapahtuisi.

Olen miettinyt, kuinka paljon onnellisempi olisin erään toisen kanssa kuin tämän nykyiseni. Joka riidan aikana/jälkeen tuntuu, että maailmaa romahtaa. En jaksaisi. Ihan kuin eläisin jatkuvassa pelossa.
Olen kai hieman ihastunut tähän toiseen. En osaa sanoa oikein, en osaa selittää tätä tunnetta. Mutta kuitenkin rakastan nykyistä poikaystävääni enkä osaa kuvitella olevani ilman häntä.

Miksei voi saada molempia?

Ja vaikka tekisin niin radikaalisti, että jättäisin nykyiseni ja ryhtyisin iskemään seuraavaa, tämä kyseinen "kohteeni" (voiko niin sanoa?) ei lämpeisi minulle... Hän tietää liikaa. (Aivan kuin kohtalo ivaisi minua.) 

Kaikkea ei voi saada ja pitää tyytyä siihen mitä on.

Olen kamalan itsekäs.

Tässä tälläinen sekava paketti.