BLOGGER TEMPLATES - TWITTER BACKGROUNDS »

torstai 7. kesäkuuta 2012

Koska olen tyhmä ja itsetuhoinen lehmä

Kaiken jälkeen. Vielä kaiken paskan, tuskan ja kärsimyksenkin jälkeen olet ainoa, kenet haluan.
Jokainen osa minussa himoitsee sinua - aivan kuin näkisin ruokaa enkä olisi syönyt päiväkausiin.
Annan kaiken anteeksi, koska rakastan. 

Vituttaa, koska olet yksi ainoa, minulle kaikki, mitä tahdon.
En tahdo mitään muuta, en ketään toista. Ja se särkee sydämeni.
Olen koiranpentu, joka perässä seuraa. Olen helppo. Voit leikkiä minulla, rikkoa aina uudestaan.
Kyllä minä kestän. Kestän, koska satuttaja olet sinä.
Annan anteeksi, koska rakastan.
Siksi maksan vaaditun hinnan.

Epätoivoinen
Säälittävä

"Niin vuokses menisin liekkeihin,
parkumatta palaisin."


"I think of you every night and day
You took my heart then you took my pride away

I hate myself for loving you
Can't break free from the the things that you do
I wanna walk but I run back to you that's why
I hate myself for loving you"




tiistai 29. toukokuuta 2012

Biisi, jota kukaan ei uskoisi minun kuuntelevan.

Tunnen sen, mulla on sun luokses ikävä
En tahdo eksyä

Satutin sua liian monta kertaa
Tiedän sen, kuulen itkun hiljaisen
Huomaan mulla ei oo mitään ilman sua
Tahdon takaisin sun luo

En enää koskaan päästäis sua pois
En enää koskaan lähtis luotas pois
Niin heikko oon ilman sua
Niin koditon mä ilman sua
En koskaan päästäis sua pois

Illalla yksin en saa unta
Ikkunaan sade itkee suruaan

Niin lähelle mä pääsin sua
Kiinni syliisi
Palelen sua etsien



sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Tyhjyys.

Sitä ei voi kuvailla. Sanat eivät riitä.
"Paha", "kamala" ja "hirveä" eivät riitä kuvaamaan oloa.

Kun kaikki mitä rakastaa, kaikki mihin on tottunut, kaikki mikä merkitsee otetaan pois vasten tahtoa, mitä jää? Yksi helvetin rikkinäinen ihmisparka, jolla on kuori. Se kuori hymyilee ja nauraa muiden mukana, vaikka kuoren alla kuolema tekee hitaasti tuhojaan.  Aina yksin ollessaan se kuori murtuu.

Se kuoren alla kuoleva ihmisparka tekisi mitä tahansa voidaaksen palata ajassa taaksepäin. Se ihmisparka olisi pystynyt parempaan. Sitä ei tiedä, mitä on, ennen kuin sen menettää. Eikä sitä osaa arvostaa samalla tavalla.

Ei pysty ymmärtämään, miten joku voi heittää kaiken hukkaan. Kaiken, mitä on yhdessä rakentanut. Kaiken sen jälkeen, mitä on käynyt läpi.

Jos pystyis edes nukkumaan, että pääsisi itseään karkuun. Jotta muistot eivät viiltelisi kuorta rikki. Kyyneleet haperruttaa kuoren ja se pehmiää ja tuska pääsee ulos. Mutta mikään kyynelten määrä ei riitä, huutaminen eikä hakkaaminen auta. Katkeruus eikä viha auta.

Kamalinta on tieto. Tieto, että tärkein ihminen lakkaa välittämästä ja itsestä tulee merkityksetön hänelle. Henkilö menneessä, yksi eksä lisää, jota vihata.

Ja silti sitä on pakko jatkaa elämää, vaikka ei halua.


Mutta se on enemmän kuin katkennut askelma.



keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Because shit happens and life sucks


Yksi vuosi, yhdeksän kuukautta ja 22 päivää.

Rakas poikaystäväni ei jaksanut enää. Olo on outo, epätodellinen, hämmentynyt... En ehkä ole sisäistänyt asiaa. Päätin, että pakko on selvitä. Koittaa pitää itseni kiireisenä.
Kuvat varmaan kertoo kaiken olennaisen.

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

I just didn't try hard enough.

Crying my eyes off doesn't help and doesn't make me feel any better.

Still doing it.

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Ihminen ilman pientä seikkailua silloin tällöin on henkisesti kuollut.

Taidan olla koko ajan henkisesti kuollut. Tai ainakin jossain henkisessä kiirastulessa.

Ajatus ei kulje ja keskittyminen on vaikeaa.
Tekee mieli vain nukkua. 

Ahdistaa.

Tieto lisää tuskaa, mutta epätietoisuus tappaa. Joskus olisi ehkä parempi olla täydellisen tietämätön mistään kuin satuttaa itseään. Vaikka toisaalta minun ei pitäisi tietää, että rakastamani ihminen on puhunut minusta pahaa, niin hänen ei olisi koskaan pitänyt tehdä niin.

Aina minä minä minä minä. Syy kaikkeen. Minä minä minä!!

En jaksaaaaaaaaaaaaaaaaaaa.

Yhdessä tai erikseen, kumpikaan ei ole hyvä.

Pää halkeaa ja sekoan.

Erittäin järkevä ja jäsennelty postaus.



sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

I used to be the woman
who you loved the most
I used to be the one
you'd do anything for

Now I don't know where we are
where were we
where are we going to

You keep saying you love me
But your actions tell something else

You cannot live the way I do
You don't want to
You're young and reckless

Maybe it's your time to go
I'll stand here watching
how my heart breaks into pieces

I couldn't be good enough for you