Se tunne, kun ihminen, jonka luulee tuntevansa ja johon haluaisi luottaa, käyttäytyy aivan järjenvastaisella tavalla.
maanantai 22. lokakuuta 2012
PETTYMYS
Lähettänyt Jenny klo 01:45 0 kommenttia
tiistai 2. lokakuuta 2012
Elämään eksyneenä.
En tiedä, mitä haluan.
Pitäisi miettiä lähitulevaisuutta. Olen hieman ihastunut, mutta en tiedä, mitä haluan meiltä. En tiedä, mitä odotuksia minulla on meidän suhteen. Rehellisesti sanottuna en usko, että meillä voisi olla vakavaa suhdetta tulevaisuudessa. Vihaan tätä meidän "hyvää ystävyyttä", seksiä ilman tunteita. Hänelle olen vain tyydyttäjä hänen "tiettyihin haluihin". Tekisi mieli lopettaa koko homma, mutta tuskin osaisin olla ilman häntäkään. Enkä tiedä, voisinko, osaisinko olla vain kavereita puhtaasti. Olen ollut kiinnostunut hänestä niin kauan. Hän ei ole ollut realistinen ihastus, en uskonut koskaan voivani saada häntä millään tavalla. Ja nyt se mahdollisuus on minulle suotu.
Pitäisi mietti kaukaisempaa tulevaisuutta. Mitä haluan opiskella? Haenko lukion jälkeen suoraan jatko-opiskelemaan? Jaksanko lukea pääsykokeisiin? Lähdenkö ulkomaille? Entä jos seurustelen, jätänkö lähtemättä?
Ainoa varma asia on, että välivuoden pidän. Tarvitsen tauon 12 vuoden tauottomasta opiskelusta (lomia ei lasketa). Tyhjennän pään. Ehkä sitten jaksan taas lukea. Vuosi kaupan kassalla voi tuoda kummasti motivaatiota opiskella, jotta olisi mahdollisuus parempiin töihin.
En halua miettiä tulevaisuutta. Jos en mieti ja elän vain päivä kerrallaan, aika kuluu nopeasti ja olen valintojen edessä tietämättä yhtään, mitä teen. Sekin taas aiheuttaa yhtälailla stressiä, kuin etukäteen pohtiminen ja murehtiminen. Miksei minulla voisi olla vain selvät sävelet? Miksen voisi jaksaa paremmin? Olla kunnianhimoisempi ja ahkerampi? Miksei pääni voisi olla kunnossa, miksen voisi olla niin kuin muut?
Ahdistaa.
Lähettänyt Jenny klo 00:09 0 kommenttia
maanantai 10. syyskuuta 2012
Take me as I am or watch me as I go. Your choice.
Miksi pitää ihastua varattuun?
Miksi hänen pitää olla unelmakumppani?
Miksi hän antaa toivoa, jota ei todellisuudessa ole?
Miten olenkin saanut elämäni tähän jamaan. Olen umpikujassa, olen solmussa. Enkä pääse pois.
Lähettänyt Jenny klo 22:15 0 kommenttia
keskiviikko 5. syyskuuta 2012
sunnuntai 26. elokuuta 2012
Think about it.
Jos asuisin omassa mielikuvitusmaassani, minulla olisi:
- Oma firma, joka menestyisi
- Kirkkaan keltainen Lamborghini Gallardo
- Sekä BMW:n citymaasturi
- Iso talo
- Taloudenhoitajat
- Paljon rahaa
- Kaunis, hoikka vartalo
- Isot rinnat
- Kaikki, kenet haluaisin. Ei olisi laitonta säätää useamman kanssa yhtä aikaa ja se olisi kaikille ok.
- Onnellisuutta, ei ongelmia.
En tiedä, ketä haluan. Palasimme kolmen vuoden takaisin eksäni kanssa yhteen. Tuorein eksäni, jonka kanssa keväällä erosimme, halusi palata takaisin yhteen. Jätin eksäni toistamiseen ja palasin yhteen toisen eksäni kanssa.
Pidän kummastakin todella paljon. Mutta rakastan nykyistäni. Vai rakastanko?
Toisaalta kaipaisin uutta. Ehkä jopa kaunista naista elämääni.
Kuolen.
Tähän.
Ahdistukseen.
Kiitos.
Lähettänyt Jenny klo 21:43 0 kommenttia
maanantai 20. elokuuta 2012
Sometimes we realize too late our mistakes and we hurt innocents.
I'm so sorry
It hurts me to see you suffer
I had no choice
I like you
but I love someone else
I know
You probably feel used
You probably think I lied
I'm so sorry
But I know there's much better things for you in the future
I wasn't the right one, you deserve more
Lähettänyt Jenny klo 00:04 0 kommenttia
maanantai 13. elokuuta 2012
The only thing standing in between you and me is reality
That moment when that little voice in your head says: "Yep... you're going to hell."
I've let go, I moved on. I tried to hold onto what I thought we had. But life is short. I didn't stop loving you, I stopped waiting around.
Some doors are meant to be closed and when you try to reopen them, you remember why they were closed in the first place.
Life asked death, "Why do people love me but hate you?" Death responded, "Because you are a beautiful lie and I am a painful truth."
When someone walks out of your life, let them. There's no use in wasting your time on people that leave you. What you make of yourself and your future is no longer tied to them. Yeah, you may miss them, but remember you weren't the one who gave up.
Lähettänyt Jenny klo 00:55 0 kommenttia





















