Mun on niin paha olla
Tänä iltana mä hukutan
mun murheet alkoholiin
Vaikka tiedän, että ne osaa uida
Tanssin pään pyörryksiin
Oon joku muu, joku toinen
Joku, joka onnellinen on
Hetken saan vaan olla ja unohtaa.
lauantai 24. marraskuuta 2012
Baariin, koska rappiolla on hyvä olla
Lähettänyt Jenny klo 22:04 0 kommenttia
tiistai 20. marraskuuta 2012
"Vain särjetty voi tulla ehjäksi."
Elmer Diktoniuksen aforismi otsikkona. Enpä tiedä, tulevatko särjetyt koskaan ehjiksi.
Lähettänyt Jenny klo 23:22 1 kommenttia
keskiviikko 31. lokakuuta 2012
Ikuinen neitsyt (ja tarkoitan horoskooppia)
Neitsyt (Virgo) 24.8.-22.9.
Avainsanat: Tutkijuus, analysointi, kriittisyys
Hallitseva planeetta: Merkurius
Onnen päivä: Keskiviikko
Onnen väri: Ruskea, vihreä
Onnen kivi: Peridotiitti, sardonyksi
Elementti: Maa
Luonne: Muuttuva
Laatu: Feminiininen, negatiivinen
Terveys: Neitsyt hallitsee ruoansulatuskanavaa ja ihoa. Taipumus lihomiseen, ihottumia.
--
Neitsyt saa lahjansa Merkuriukselta, ja jos joudut hänen kritiikkinsä kohteeksi, tulet varmasti toivomaan, että näin ei olisi. Hänen kielensä voi muuttua pistävän teräväksi, ja tarkkasilmäisenä hän kyllä löytää arimmat kohtasi. Neitsyt yrittää pitää elämän pikkuasiat tarkassa järjestyksessä, ja taatusti yrittää kontrolloida myös läheistensä elämää. Looginen ajattelu on hänelle synnynnäistä, ja hän voi hermostua nopeasti, jos asiat eivät suju hänen toivomallaan tavalla. Voi kestää kauan, ennen kuin hän oivaltaa, että hänen on todellakin pakko seisoa omilla jaloillaan - ja että hänen ongelmansa eivät johdu siitä, mitä muut tekevät tai jättävät tekemättä. Hän kantaa sisällään jatkuvaa syyllisyyttä siitä, ettei kaikessa perfektionismissaankaan ollut tarpeeksi hyvä.
--
Rakastunut Neitsyt on kumppanilleen uskollinen, ja vaikka hän ei älyllisenä ihmisenä helposti pystykään päästämään intohimojaan valloilleen, on hän seksikumppanina erinomainen."
"Virgo won't chase after anyone anymore. If you wanna walk out of their life they'll hold the f*cking door open."
Lähettänyt Jenny klo 22:09 0 kommenttia
maanantai 22. lokakuuta 2012
PETTYMYS
Se tunne, kun ihminen, jonka luulee tuntevansa ja johon haluaisi luottaa, käyttäytyy aivan järjenvastaisella tavalla.
Lähettänyt Jenny klo 01:45 0 kommenttia
tiistai 2. lokakuuta 2012
Elämään eksyneenä.
En tiedä, mitä haluan.
Pitäisi miettiä lähitulevaisuutta. Olen hieman ihastunut, mutta en tiedä, mitä haluan meiltä. En tiedä, mitä odotuksia minulla on meidän suhteen. Rehellisesti sanottuna en usko, että meillä voisi olla vakavaa suhdetta tulevaisuudessa. Vihaan tätä meidän "hyvää ystävyyttä", seksiä ilman tunteita. Hänelle olen vain tyydyttäjä hänen "tiettyihin haluihin". Tekisi mieli lopettaa koko homma, mutta tuskin osaisin olla ilman häntäkään. Enkä tiedä, voisinko, osaisinko olla vain kavereita puhtaasti. Olen ollut kiinnostunut hänestä niin kauan. Hän ei ole ollut realistinen ihastus, en uskonut koskaan voivani saada häntä millään tavalla. Ja nyt se mahdollisuus on minulle suotu.
Pitäisi mietti kaukaisempaa tulevaisuutta. Mitä haluan opiskella? Haenko lukion jälkeen suoraan jatko-opiskelemaan? Jaksanko lukea pääsykokeisiin? Lähdenkö ulkomaille? Entä jos seurustelen, jätänkö lähtemättä?
Ainoa varma asia on, että välivuoden pidän. Tarvitsen tauon 12 vuoden tauottomasta opiskelusta (lomia ei lasketa). Tyhjennän pään. Ehkä sitten jaksan taas lukea. Vuosi kaupan kassalla voi tuoda kummasti motivaatiota opiskella, jotta olisi mahdollisuus parempiin töihin.
En halua miettiä tulevaisuutta. Jos en mieti ja elän vain päivä kerrallaan, aika kuluu nopeasti ja olen valintojen edessä tietämättä yhtään, mitä teen. Sekin taas aiheuttaa yhtälailla stressiä, kuin etukäteen pohtiminen ja murehtiminen. Miksei minulla voisi olla vain selvät sävelet? Miksen voisi jaksaa paremmin? Olla kunnianhimoisempi ja ahkerampi? Miksei pääni voisi olla kunnossa, miksen voisi olla niin kuin muut?
Ahdistaa.
Lähettänyt Jenny klo 00:09 0 kommenttia
maanantai 10. syyskuuta 2012
Take me as I am or watch me as I go. Your choice.
Miksi pitää ihastua varattuun?
Miksi hänen pitää olla unelmakumppani?
Miksi hän antaa toivoa, jota ei todellisuudessa ole?
Miten olenkin saanut elämäni tähän jamaan. Olen umpikujassa, olen solmussa. Enkä pääse pois.
Lähettänyt Jenny klo 22:15 0 kommenttia
keskiviikko 5. syyskuuta 2012
sunnuntai 26. elokuuta 2012
Think about it.
Jos asuisin omassa mielikuvitusmaassani, minulla olisi:
- Oma firma, joka menestyisi
- Kirkkaan keltainen Lamborghini Gallardo
- Sekä BMW:n citymaasturi
- Iso talo
- Taloudenhoitajat
- Paljon rahaa
- Kaunis, hoikka vartalo
- Isot rinnat
- Kaikki, kenet haluaisin. Ei olisi laitonta säätää useamman kanssa yhtä aikaa ja se olisi kaikille ok.
- Onnellisuutta, ei ongelmia.
En tiedä, ketä haluan. Palasimme kolmen vuoden takaisin eksäni kanssa yhteen. Tuorein eksäni, jonka kanssa keväällä erosimme, halusi palata takaisin yhteen. Jätin eksäni toistamiseen ja palasin yhteen toisen eksäni kanssa.
Pidän kummastakin todella paljon. Mutta rakastan nykyistäni. Vai rakastanko?
Toisaalta kaipaisin uutta. Ehkä jopa kaunista naista elämääni.
Kuolen.
Tähän.
Ahdistukseen.
Kiitos.
Lähettänyt Jenny klo 21:43 0 kommenttia
maanantai 20. elokuuta 2012
Sometimes we realize too late our mistakes and we hurt innocents.
I'm so sorry
It hurts me to see you suffer
I had no choice
I like you
but I love someone else
I know
You probably feel used
You probably think I lied
I'm so sorry
But I know there's much better things for you in the future
I wasn't the right one, you deserve more
Lähettänyt Jenny klo 00:04 0 kommenttia
maanantai 13. elokuuta 2012
The only thing standing in between you and me is reality
That moment when that little voice in your head says: "Yep... you're going to hell."
I've let go, I moved on. I tried to hold onto what I thought we had. But life is short. I didn't stop loving you, I stopped waiting around.
Some doors are meant to be closed and when you try to reopen them, you remember why they were closed in the first place.
Life asked death, "Why do people love me but hate you?" Death responded, "Because you are a beautiful lie and I am a painful truth."
When someone walks out of your life, let them. There's no use in wasting your time on people that leave you. What you make of yourself and your future is no longer tied to them. Yeah, you may miss them, but remember you weren't the one who gave up.
Lähettänyt Jenny klo 00:55 0 kommenttia
lauantai 7. heinäkuuta 2012
...And then I met you.
I will stay by your side now and forever.
I will always only be in love with you.
In the day we walk together
In the night I think of you
Lähettänyt Jenny klo 02:17 0 kommenttia
tiistai 3. heinäkuuta 2012
So many men, so little time
Kamala tilanne. Kaksikin eri ihmistä ihastuneita minuun, toisesta pidän ystävänä ja toisesta hieman enemmän.
En haluaisi loukata kumpaakaan enkä ole varma, olenko valmis uuteen suhteeseen.
On se niin vaikeaa olla näin ihana ja haluttu.
Lähettänyt Jenny klo 00:37 0 kommenttia
sunnuntai 17. kesäkuuta 2012
I feel so mean, I feel so good, cause you couldn't break me down.
Lähettänyt Jenny klo 23:26 0 kommenttia
sunnuntai 10. kesäkuuta 2012
Ja jos ei meistä mitään tuu, ehkä siihen turtuu.
Vihaan miehiä! Vihaan, vihaan, vihaan! (Lähinnä kuitenkin miestä.)
Ensin sanotaan, että "rakastan sua", mutta seuraavalla kerralla, kun tavataan, ilmestytään oven taakse tavaroideni kanssa. Ilman kunnon selityksiä.
Sitten halutaan olla kavereita. Sitten ollaankin hieman parempia kavereita. Huolestuneena kysyn "Ethän leiki mun tunteilla?" Ja sitten suututaan, kun en purematta niele vastausta. Miksi minä uskoisin? Mitä syytä minulla on enää luottaa? Ei yhtäkään syytä. Pahemmin ei voi luottamusta pettää kuin sanomalla, että rakastaa, vaikka ei rakasta.
Sitten suututaan, kun en ole kertonut jotain asiaa suhteen alussa. Siitäkin on niin kauan, mitä väliä sillä on? Eikö tärkeintä ole, etten pettänyt häntä suhteessa? (Vaikka näin tein, mutta toivossa on hyvä elää ja uskossa kuolla)
En tietääkseni ole tilivelvollinen kenellekkään menneisyydestäni.
Olen niin rikki. Niin rikki, ettei sitä meinaa edes itse käsittää. Have to save myself.
Siksi.
Se.
On.
Loppu.
Nyt.
Nyt riittää.
Kuinka ironista, ihminen joka teki minut onnellisimmaksi kuin olen koskaan ollut, teki minut myös surullisimmaksi kuin olen koskaan ollut.
Lähettänyt Jenny klo 00:37 0 kommenttia
torstai 7. kesäkuuta 2012
Koska olen tyhmä ja itsetuhoinen lehmä
Kaiken jälkeen. Vielä kaiken paskan, tuskan ja kärsimyksenkin jälkeen olet ainoa, kenet haluan.
Jokainen osa minussa himoitsee sinua - aivan kuin näkisin ruokaa enkä olisi syönyt päiväkausiin.
Annan kaiken anteeksi, koska rakastan.
Vituttaa, koska olet yksi ainoa, minulle kaikki, mitä tahdon.
En tahdo mitään muuta, en ketään toista. Ja se särkee sydämeni.
Olen koiranpentu, joka perässä seuraa. Olen helppo. Voit leikkiä minulla, rikkoa aina uudestaan.
Kyllä minä kestän. Kestän, koska satuttaja olet sinä.
Annan anteeksi, koska rakastan.
Siksi maksan vaaditun hinnan.
Epätoivoinen
Säälittävä
"Niin vuokses menisin liekkeihin,
parkumatta palaisin."
You took my heart then you took my pride away
I hate myself for loving you
Can't break free from the the things that you do
I wanna walk but I run back to you that's why
I hate myself for loving you"
Lähettänyt Jenny klo 00:06 0 kommenttia
tiistai 29. toukokuuta 2012
Biisi, jota kukaan ei uskoisi minun kuuntelevan.
Lähettänyt Jenny klo 21:29 0 kommenttia
sunnuntai 27. toukokuuta 2012
Tyhjyys.
Sitä ei voi kuvailla. Sanat eivät riitä.
"Paha", "kamala" ja "hirveä" eivät riitä kuvaamaan oloa.
Kun kaikki mitä rakastaa, kaikki mihin on tottunut, kaikki mikä merkitsee otetaan pois vasten tahtoa, mitä jää? Yksi helvetin rikkinäinen ihmisparka, jolla on kuori. Se kuori hymyilee ja nauraa muiden mukana, vaikka kuoren alla kuolema tekee hitaasti tuhojaan. Aina yksin ollessaan se kuori murtuu.
Se kuoren alla kuoleva ihmisparka tekisi mitä tahansa voidaaksen palata ajassa taaksepäin. Se ihmisparka olisi pystynyt parempaan. Sitä ei tiedä, mitä on, ennen kuin sen menettää. Eikä sitä osaa arvostaa samalla tavalla.
Ei pysty ymmärtämään, miten joku voi heittää kaiken hukkaan. Kaiken, mitä on yhdessä rakentanut. Kaiken sen jälkeen, mitä on käynyt läpi.
Jos pystyis edes nukkumaan, että pääsisi itseään karkuun. Jotta muistot eivät viiltelisi kuorta rikki. Kyyneleet haperruttaa kuoren ja se pehmiää ja tuska pääsee ulos. Mutta mikään kyynelten määrä ei riitä, huutaminen eikä hakkaaminen auta. Katkeruus eikä viha auta.
Kamalinta on tieto. Tieto, että tärkein ihminen lakkaa välittämästä ja itsestä tulee merkityksetön hänelle. Henkilö menneessä, yksi eksä lisää, jota vihata.
Ja silti sitä on pakko jatkaa elämää, vaikka ei halua.
Mutta se on enemmän kuin katkennut askelma.
Lähettänyt Jenny klo 23:09 0 kommenttia
keskiviikko 23. toukokuuta 2012
Because shit happens and life sucks
Yksi vuosi, yhdeksän kuukautta ja 22 päivää.
Rakas poikaystäväni ei jaksanut enää. Olo on outo, epätodellinen, hämmentynyt... En ehkä ole sisäistänyt asiaa. Päätin, että pakko on selvitä. Koittaa pitää itseni kiireisenä.
Kuvat varmaan kertoo kaiken olennaisen.
Lähettänyt Jenny klo 16:19 0 kommenttia
sunnuntai 20. toukokuuta 2012
I just didn't try hard enough.
Crying my eyes off doesn't help and doesn't make me feel any better.
Still doing it.
Lähettänyt Jenny klo 22:58 0 kommenttia
keskiviikko 9. toukokuuta 2012
Ihminen ilman pientä seikkailua silloin tällöin on henkisesti kuollut.
Taidan olla koko ajan henkisesti kuollut. Tai ainakin jossain henkisessä kiirastulessa.
Ajatus ei kulje ja keskittyminen on vaikeaa.
Tekee mieli vain nukkua.
Ahdistaa.
Tieto lisää tuskaa, mutta epätietoisuus tappaa. Joskus olisi ehkä parempi olla täydellisen tietämätön mistään kuin satuttaa itseään. Vaikka toisaalta minun ei pitäisi tietää, että rakastamani ihminen on puhunut minusta pahaa, niin hänen ei olisi koskaan pitänyt tehdä niin.
Aina minä minä minä minä. Syy kaikkeen. Minä minä minä!!
En jaksaaaaaaaaaaaaaaaaaaa.
Yhdessä tai erikseen, kumpikaan ei ole hyvä.
Pää halkeaa ja sekoan.
Erittäin järkevä ja jäsennelty postaus.
Lähettänyt Jenny klo 21:38 0 kommenttia














































