Mikä on oma paras?

Ensin minusta tuntuu, että enää en halua.
Seuraavana päivänä minun on ikävä, tahdon rakkaan kainaloon turvaan.
Haluan tuntea oloni rakastetuksi.

Samana päivänä illalla, juuri ennen nukkumaan menoa, mieleni kuitenkin vaeltaa kaukana, jossain muualla.
Toisessa kaupungissa, toisessa maassa, toisessa ihmisessä.
Voiko mielessään pettää?

Kuinka voi päättää, että enää ei rakasta jotakuta toista? Ei rakkaudessa ole on/off-nappulaa.
Miten voi jatkaa elämää enää ikinä normaalisti eteenpäin, jos antaa pois toisen puolen sydämestään?
En tiedä, mikä on oikein. En tiedä, mitä haluan.

Kumpi on pahempi: jättää ovella vai jättää tekstarilla?
Kumpi on parempi: olla syyllinen ja onnellinen vai olla vapaa ja onneton?
Voiko elämä alkaa alusta ja voiko elämää olla maailmanlopun jälkeen?

Onko mahdollista pelastautua maailmanlopulta?